Omaishoitajat kutsuivat kansanedustajaehdokkaat Tornion Ammatti-instituutille pohtimaan omaishoitajien arkea. Hoitajien merkitys hoidettavalle on kiistattoman hyvä. Laitoshoito ei ole toki läheskään aina paras vaihtoehto jos hoito onnistuu kotona. Se onnistuu ainakin 200.000 suomalaisessa kodissa, jossa omaishoitaja tukee avun tarpeessa olevaa lähimmäistään. Jos hoitajien määrää arvioi hoitotukipäätösten perusteella on hoitajia vain 30.000. Silti heidän työllään säästyy 11.600 hoidokkia pysyvältä laitospaikalta. Yhteiskunnan taloudellinen säästö on satoja miljoonia. Mutta paras etu on hoidettavalle itselleen. Koti on aina koti. Mielestäni omaishoitajien lomia ja virkistymistä on tuettava reippaasti.

Torniossa puhuttiin myös eläketurvasta. Telan tiedottaja Pertti Kadenius selitti perusteellisesti miten työeläketurva rakentuu. Järjestötalolla pidetyssä tilaisuudessa minun osakseni tuli kertoa perintöverotuksen muutostarpeista. Kerroin että on tarvetta ryhtyä korjaamaan tavallista kansalaista koskevaa perintöverotusta, jotta puheet verotuksen oikeudenmukaisuudesta saisivat edes vähän katetta. Mielestäni perintöveron maksamiseen on myönnettävä viran puolesta lykkäys sellaisissa tapauksissa joissa leski hallitsee omaisuutta ja omaisuus tulee perillisten haltuun vasta myöhemmin. Oikeampi veronmaksuhetki on toki se jolloin omaisuus tulee aidosti perillisen haltuun. Myös perintöveron verovapaan alarajan nostamista nykyisestä 3400 eurosta 15 000 euroon tulisi harkita.

Torniosta jatkoin Kemin Rytikarin järjestötalolle. Siellä oli laulutilaisuus päättymässä. Rytikarissa jatkoin ”saarnaa” verotuksesta. On kohtuutonta että sosiaalidemokraattien puheenjohtaja ajoi keskustan tuella varallisuusveron poiston vuosi sitten. Maamme rikkain kvartaali rikastui rikastumistaan. Siitä lakimuutoksesta ei tavallinen palkansaaja saanut senttiäkään.

Sitten Simoon. Siellä ei ollut puhetilaisuutta. Mutta menin taas pyytämättä vanhainkotiin. Yllätyin iloisesti. Talon 72 vanhusta olivat hyvässä hoidossa. Tilat olivat kodikkaat. Ja tuntui todella mukavalta että henkilökunnan katseessa oli valoa ja iloa. Minä haluan vanhana sellaiseen vanhainkotiin kuin on Simossa.

Simosta Ranualle. Ranuan ala-asteella oli vaalipaneeli. Ei voi kuin hämmästellä kuinka sokeasti hallituksen laiminlyöntejä monet lappilaiset katsovat. Ranualla toki kehitys on ollut suopeaa monella tapaa, mutta ei sielläkään moni rohjennut arvioida keskustapuolueen osuutta siihen, että Itä-lapin ja Kemijärven kehitykselle korvaamaton raideliikenne halutaan sabotoida. Monet tuntuvat ajattelevan että se on taivaasta tipahtanut tosiasia että etelän lomalaisen täytyy raahata laukkujaan lumisella Rovaniemen ratapihalla päästäkseen Kemijärven junaan. Ja junan kulku on epävarmaa vaikka junaan ehtisikin.

Illaksi kotiin. Takana 13 tuntia keskittymistä ja 400 kilometriä tien päällä.

Jari

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />