Viimeinen kampanjapäivä lauantai 17.3.2007: ” Sinäkö se olet?”

Lauantai oli se viimeinen kampanjapäivä. Aamusta alkoi puhuminen ja ihmisten jututtaminen Loordiaukiolla. Klo 11 aikoihin alkoi aukiolla olla jo melkoinen vilske. Telttoja pystyttivät ainakin Lapin Radio, Vasemmistoliitto ja Keskusta. Vihreillä oli koju ja taisi jokin majapaikka olla demareillakin.

Huh huh hässäkkää. Kun tori alkoi olla ihmisiä tungokseen saakka, vetäydyin Rovakadun puolelle. Mirja jäi ihmistungokseen samoin kun upealla tavalla vaalityötä tehneet Jaakko, Kari, Saara, Jarmo… Ketä heitä taas olikaan eilen mukana – en edes tiedä tarkkaan. Kohtasin ihmisiä Rovakadun puolella ilman mekastusta ja tungosta. Kerta toisensa jälkeen kuulin että ”Sinäkö se olet? Se televisiomainoksen halonhakkaaja”. Minä se olen, niin sain vastata. On kuulemma ainoa Lapin ehdokkaiden mainos jossa tehdään oikeaa työtä...

Nuoret olivat taas lauantaina tiukkoja kysymyksissään. Heillä oli aikaa kysyä  ja myöskin kuunnella opintorahasta, toimeentulosta ja yhteiskunnan suojaverkosta. Väliin kävin aukion puolella tungoksessa vaaliteltalla ja Lapin Radion haastattelussa. Ja taas takaisin rauhallisemmalle puolelle Sampo-keskusta. Päivä meni sukkelaan.

Kolmen maissa lähdimme Mirjan kanssa kotiin. Pikaisesti ruoan syötyämme lähdimme takaisin kaupunkiin. Nyt menimme puolestaan Citymarketille esitteitä jakamaan. Taas tapasimme paljon ihmisiä. Kai sellainen 150 kontaktia yhteensä. Samaan aikaan Alina lopetteli kotona tekstiviestikampanjaa. Kotiin tulimme 18.30 aikaan. Illalla myöhään käväsin vielä lähipizzeriassa ja Iloisessa Ilveksessä. Ja kotiin puolelta öin kävellessä niukasti vaalipäivän puolella (18.3) jaoin viimeiset 30 esitettä. Vaalityö on tehty.  Odottelemme tulosta…

Jari

 <<Jalat ovat kovin levottomat. Mieli kyllä hyrisee ihan leppeästi. Seisominen tuntitolkulla ei ole jaloille lysti. Mutta kauppakeskuksissa ja työpaikoilla tehdään "jalkapelissä" sitä viimeistä rutistusta vaalityössä.

Torstaina oli kunnallisjärjestön riistasoppapäivä. Työttömät ry:n soppatykin mukana olin ensin Loordiaukiolla. Sitten mentiin Korkalovaaraan ja lopuksi vielä Ounasrinteelle. Hyvää oli soppa ja paljon sitä menikin.

Tapasin monta äänestäjääni. Korkalovaarassa sain halata erityisen monta kertaa. Olen nimittäin ottanut tavaksi kiittää luottamuksesta halaamalla tai kättelemällä. Kyselin taas motiiveja minua äänestäneiltä. Mainokset olivat purreet, erityisesti televisiomainos jossa sanon että "pidetään Lappi lämpimänä". Kuulemma lakimieheen voi luottaa silloin kun se edustaa Vasemmistoliittoa. Samoin olivat tapaamani ihmiset arvioineet päättäväiseksi toimintaani kaupunginhallituksessa. Ja tietenkin lukuisat kirjoitukseni Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa olivat tulleet tutuksi ihmisille oikeinkin hyvin.

Nuoret ihastuttavat. He eivät halua kuulla poliittista liturgiaa ja kapulakieltä. He kysyvät kerta toisensa jälkeen että miksi? Mitä varten? Oletko varma? Nuoret äidit ovat myös tiukkoja kysymyksissään. Hekään eivät tyydy helppoon pintapoliittiseen pulinaan vaan vaativat perusteluja. Olen luvannut heille että pyrin omalta osaltani siihen että äitiyden kustannuksia ja perhevapaiden kustannuksia vyörytettäisiin muillekin kuin juuri sille joka äidin työllistää. Idea on että koko laaja työnantajien joukko osallistuisi perhevapaiden kustantamiseen. Se vähentäisi nuorten naisten työsyrjintää.

Lapsilisän pienuus myös vaivaa nuoria perheitä. Ei sadalla eurolla paljoa pysty kustantamaan. Kaksosten äiti taisi sanoa että toisesta lapsesta lisäys on vain +10 euroa joten ei tämä yhteiskunta ainakaan tässä asiassa ole erityisen lapsiystävällinen. Lapset ovat ihania. Joka ikinen kerta kun lapset ovat äitinsä tai isänsä kanssa pysähtyneet juttelemaan on lämmin tunne tullut mieleeni. Lapset ovat lahja.

Edessä on lauantai 17.3.2007. Viimeinen kampanjapäivä. Kuinka mahtaa vaaleissa käydä? Mirja huikkasi äsken tuolta takaani että kaktus kukkii – se on vaalivoiton merkki. Saapas nähdä. Ensimmäinen vaalivoitto on eräällä tavalla jos saavutettu. Olemme tehneet upealla tavalla vaalityötä. Porukka on ollut sanalla sanoen upeaa väkeä. Vaalityöhön sitoutunutta. Sen he tekevät taatusti myös viimeisenä kampanjapäivänä.

Jari

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Torilla ja ohikiitäviä ihmisiä puhuttamassa…14.3.2007

Alkuviikko on mennyt seistessä ja puhuessa. Loordiaukiolla olen tavannut satoja ja taas satoja ihmisiä. Nyt keskiviikkona kun ennakkoäänet on annettu, vaalityö on muuttanut muotoaan. Yhä useampi sanoo jo äänestäneensä. Mutta moni sanoo päättäväisesti jatkavansa harkintaa sunnuntaihin 18.3 asti.

Nuoret ovat ilahduttaneet. He kysyvät mielipiteideni perään. Miksi? Oletko varma? Onko se oikein?... Olen hyvin luottavainen demokratian toimivuuteen. Uusi polvi tietää mitä haluaa. Kävin muuten tänään Kolpeneella. Vammaistyön ammattilaiset viettivät Sirkan Saulin syntymäpäivää ja olin siis mukana. On hauska tavata entisiä työkavereita. Lämmöllä muistellaan puolin ja toisin.

Sunnuntaina loskakelissä Kemijärvelle

Sunnuntai on lepopäivä. Mutta ei se ole lepopäivä vaaliehdokkaalle. Ohjelmaan oli merkitty Kemijärven kaupungintalo. Siellä vaalipaneeli jossa ehdokkaita laidasta laitaan. Vasemman laidan ehdokkaat Mustajärvi ja Kotimäki. Kyytimeiehksi asettui tällä kertaa Pyhäjärven Kari. Esitteitä haettiin Portin Jaskalta Ounasvaaralta ja sitten matka alkoi. Tuttu tie sillä istuin vuoden 1996 ajan käräjiä Kemijärvellä.

Paikalla oli jo mukavasti väkeä. Joukossa hyvä ystävä ja työkaveri käräjäoikeudesta. Ja oli tuttuja muitakin. Tarkkana seurasivat he puhetta ja asioiden esitystapaa. Tiukkojen kysymysten kanssa pian meni parituntinen. Keskustelu oli leppeää ja ehdokkaiden vaaliväsymyksestä oli merkkejä. Vuotos ei noussut keskusteluun, mutta metsien lisäsuojelun paineet kantautuivat myös meille paneelin vastaajille. Oli aika lailla yksimielinen käsitys että puuhuollon katketessa suojeluun tai Venäjän tulliin, olisivat työpaikat vaarassa. Metsäteollisuuden 2500 työpaikkaa Lapissa voidaan laskea työllistävän 12.000 - 14.000 lappilaista. Siksi vastaus lisäsuojelulle oli EI.

Paluumatka Rovaniemelle meni savuporoa syödessä. Kari tarjosi. Sanoi että ei tarvitse maksaa ennen kuin vasta olen kansanedustaja. Saapa nähdä milloin tulee savuporo maksettavaksi. Olipa muuten loistoevästä. Ainoa haitta että liikaa (4,2%) suolaa oli laitettu pohjoisen herkkuruuan lisukkeeksi. Kotimatkalla kuulin että saamme vieraita. Savukosken ystävämme tulevat yöksi. Onpa mukava juttu.

Jari

Lauantain huumaa 10.3.2007 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lauantai on "kotiseutupäivä" - ei siis kaupungista tällä kertaa maakuntaan. Aloitimme Jarmon tomistolla "käskynjaolla". Sovimme porukalla esitteiden jaosta eri puolilla kaupunkia. Itse menin teltalle Loordiaukiolle. Siinä se meni muutama tunti esitteitä jakaessa. Ja palautetta kuullessa. Monta tapasin sellaista jotka sanoivat äänestäneensä minua. Eräs tapaamani rouva muisteli kolumnia jonka kirjoitin muutama vuosi sitten itsemurhan tehneen tilanteesta. Se juttu on kuulemma kopiona vielä kulussa.  

 

Keskustelin rouvan kanssa ja niin se vaan itku tuli kuullessani erästä tarinaa. Mieleeni tuli se että erilaiset vertaisryhmät ovat tärkeitä. Sydänlasten vanhemmat virkistyvät yhdessä. Itsemurhan tehneiden omaisille yhteiset tapaamiset ovat tärkeitä. Samoin Tukinainen antaa tukea raiskausten uhreille. Toisen kerran herkistyin kun eräs henkilö kertoi minulle mitä tarkoittaa käytännössä elää 700 eurolla kuussa. Kurja tilanne rehelliselle. Tuo rouva myönsi että ruoastakin joutuu tinkimään. Koetin auttaa käytännön tavalla edes yhdeksi päivksi.  

 

Saattoi väsymyskin herkistää kyyneliin. Yöunet ovat jääneet lyhyeksi ja se tuntuu. Huomenna on Kemijärven reissu mutta sitten kulkeminen vähenee. Ensi viikolla nimittäin tähtään yksittäisiin ihmisten tapaamisiin. Sillä vielä on paljon ääniä antamatta. Vaalit jatkuvat vielä viikon. 

 

Kiiruhdin sitten Oppipoikaan jossa oli lauantain vaalipaneeli Suomen turvallisuuspolitiikasta. Tilaisuuden avasi Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro. Paikallista toimintaa edusti Lapin piirijärjestön puheenjohtaja Tuula Sykko. Paneeli oli hyvin samanmielinen. Natolle ei kukaan halunnut sanoa kyllä. Itse muistutin että en ole antanut valaani Sotilasliitolle. Ja kuten Matinpuro korosti, Nato on ydinasearsenaaliin perustuva järjestö. Emme tarvitse ydinaseita maaperällemme. Paneelista kotiin ja päiväunille. 

 

Jari