Maanantaina suuntasimme Porinakerhoon Pelloon. Alina ajoi. Hän lupautui kuskiksi tällä kertaa. Matkalla tuntui oloni kuumeiselta. Flunssa vaivasi ikävällä tavalla. Mutta olo korjaantui jonkin verran Pelloon saavuttuamme. Kyllinkeitaalla tupa oli jo täysi kun pääsimme perille. Eläkeläisten puheenjohtaja Sirkka-Liisa Jokela otti vastaan. Mikko Ekorrekin tuli paikalle alustamaan eläkeläisten verotuksesta. Minun osa oli puhua perintöverotuksesta. Siitä se meni. Puhetta ja keskustelua. Myös saamen kielellä pellolaisen, enisen outakoskelaisen Aslak Palton kanssa. Oli mukava tilaisuus. Kerkesin vielä tervehtimään kunnallisjärjestön puheenjohtaja Tuomo Waaraa. Apteekista Coldrexia ja matka pohjoiseen.

Äkäsjoensuussa menimme Hyttisen Johannan ja Eskon taloon. Hyttiset tarjosivat kotinsa vaalitilaisuutta varten. Olipahan ystävällinen ele heiltä. Talon poika Tero oli tullut Ylitorniolta. Ja yllättäen Utsjoen aikainen tuttu Tommi joka oli Utsjoen tullissa töissä. Nyt muistaakseni Torniossa. Muita kylän ihmisiä oli toki joiden nimiä en kaikkia saanut edes ylös. Mutta kyllä vaan tutusti puhuttiin sen jälkeen kun lopetin vaalipuheeni. Oli mukava kuulla Haapapuron Reijolta menneestäkin. Rautuvaara ja betonitehdas ovat olleet aikanaan todella isoja laitoksia. Nyt se toiminta on loppu. Mutta saapas nähdä jatkuuko kaivostyöt Rutosin puolella rajaa. Ratakin on valmiina Suomen rannalle asti.

Illalla Kolarin kunnanvirastolle. Taas soitti Reino haitaria ja minä lauloin kaverina. Väkeä ei ollut paljoa mutta sitäkin kiinnostuneempia olivat ajatuksista. Haastoin pohdintaan hallitukseen menosta. Mielestäni Vasemmistoliiton tulee pyrkiä neuvottelupöytään. Nykyparlamentarismissa hallitusohjelmaan kirjatut linjaukset ja politiikkaohjelmat ovat ohjenuorana nelivuotiskaudelle. Oppositio ei voi äänestää asioita vaalien yli. Myös kehysbudjetointi on siirtänyt valtaa eduskunnalta hallitukselle. Sanoin että hallitusvastuu edellyttää tahtotilaa populismista vastuupolitiikan suuntaan. Hallitusta muodostettaessa kyse on neuvotteluista, joissa haetaan tuloksia sillä voimalla minkä kansa on vaaleissa antanut. Ennalta julistetut ehdot ja joko-tai –kannanotot eivät ole paras keino poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Yöksi ajoimme Äkäsjoensuuhun Hyttiselle.

Tiistaina Sodankylä ja Kittilä

Aamulla lähdimme Äkäsjoensuusta Sodankylän Vaalajärvelle. Matkalla soitin TE-keskukseen Terho Liikamaalle kysyen neuvoja pienyritysten rahoituskeinoista. Käsitin että TE-keskuksen maaseutuosastolle tuli isompi vapaus pienyritysten rahoittamiseen. Ja se tuli selväksi että TE-keskus aidosti hakee toimintamallia jossa pienyritys ei putoa kuoppaan rahoituskeinoja hakiessaan. Hommaa siis kootaan siten että toiminta olisi synkronissa rahoittajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Terho neuvoi että TE-keskuksen sivuilta löytyy hyvä Pia Sorvalin artikkeli.

Vaalajärvellä oli vaalitilaisuus Eeva ja Vilho Siirtolalla. Välitalon Sauli oli ehtinyt paikalle je ennen meitä. Pian tuli puhetta ja porinaa uusien vieraiden myötä. Olipahan mukava ensin puhua ja sitten oikein yhdessä pohtia. Kuntapolitiikkaakaan ei sivuutettu. Ja homekoulujen ongelmaa. Vuosittain tehtävät koulurakennusten kunto- ja turvallisuustarkastukset varmistaisivat mielestäni parhaiten että koulutilat täyttävät terveyden ja turvallisuuden vaatimukset. Tarkastukset tulisi säätää alueellisten pelastuslaitosten tehtäväksi. Sanoin myös että tarkastuksiin tulisi sisällyttää asianmukaiset sisäilmamittaukset, sillä koulut ovat päivittäinen oppimis- ja opiskelutila kymmenille tuhansille ihmisille.

Sitten Kittilään. Sodankylästä palattuani jaoin esitteitä Kittilässä Siwan edessä. Tuli ihan hyvää palautetta ihmisiltä. Esitteet kelpasivat. Yksi surullisempi tapaus jäi mieleeni. Eräs rouva ei ottanut esitettä. Hän sanoi ettei hän esitettä tarvitse. Ei kuulemma ole äänestänyt yli 20 vuoteen koska ei ole tyytyväinen asioiden hoitoon eduskunnassa. Sellaista se valitettavasti on. Kaikki eivät käsitä että asioiden hoitoon vaikuttaminen tapahtuu nimenomaan äänestämällä eikä "nukkumalla". Äänestäminen antaa myös "purnausoikeuden". On kai turhaa purnata jos omalla äänestysoikeudellaan ei ole pyrkinyt korjaamaan asioita.

Kittilän virastotalon pihalla Reino (Vaattovaara)jo odotteli Haitarin kanssa. Ovet olivat auki ja menimme sisälle. Paikalla oli viraston rakentaja. Tuttu tukimies ja ystäväni Sulo Toivanen. Kohta tuli perässä ihmisiä äänestämään. Ihan totta. Olivat menneet kalenterinpäivät heillä sekaisin. Mukava oli kuulla Reinon soittoa valtuustosalissa. Jäi arvoitukseksi kuinka moni kuulija jäi soitosta paitsi. Nimittäin illalla kuulin että ovet olivat olleet lukossa kun eräät tuttavat olivat pyrkineet tilaisuuteen. Harmittaa. Kai sähkölukko oli ovet sulkenut. Kuka tietää.

Jatkoimme illaksi Kaukoseen. Siellä ovien kanssa ei ollut vaikeuksia. Eikä muutenkaan. Mukava tilaisuus jälleen. Juttelimme vaalipuheeni jälkeen paljon verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Ja pienyrittäjyydestä. Siihen pienyrittäjyyteen pitää tukea löytyä koska yhden tai kahden henkilön yrittäjiä Lapissa on ja tarvitaan jatkossakin. Mutta vielä verotuksesta ja oikeudenmukaisuudesta. Liian moni jää tässä jaossa heikolle. Verotuksen alentajat ovat joskus liian sinisilmäisiä. Ei meillä ole palveluja ilman verotusta.

Kotimatkalla tyhjensin kännykän viestit. Televisiomainokseni oli nähty. Ja siitä oli muistettu viesteillä. Se mainoksen halonhakkuu kuulemma sopii lappilaiseen ajatteluun. Hyvä näin. Sillä mainos on itsestänikin aito ja oikeassa asiassa. Kotona klo 22 jälkeen. Alinalla tuli ajoa yli 600 kilometriä. Hyvin tyttö ajelee. Isä opetti opetusluvilla kuten ison siskonsa – mutta ansiot maltillisesta ajosta totta kai kuuluu hänelle itselleen.

Jari